Taas mennään


Kysyttiin ja vastasin rohkeasti kyllä. Asetuin kuntavaaliehdokkaaksi Tampereella Kokoomuksen listalta. Olen valtuuston kokouksia jonkun verran seurannut, eivätkä ne kyllä erityisen houkuttelevilta vaikuta, syvällinen argumentointi ja oivalliset kommentit ovat harvassa. Mutta halu ajaa omien arvojen mukaista yhteiskuntaa eteenpäin vei kuitenkin voiton.

Kuntien tehtävänä on yleisesti pidetty koulutus-, kulttuuri- sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamista. Kuntalaki toteaa kunnan olemassaolon oikeutuksena olevan asukkaiden hyvinvoinnin ja alueen elinvoiman edistämisen sekä asukkaiden palveluiden järjestäminen taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti. Mielestäni kunnan tulee pitäytyä näiden ydintehtävien hoidossa, huolehtien niistä siltä osin kuin markkinaehtoisesti toimivat yritykset eivät tähän kykene. Julkisen sektorin onnistumista tulisi arvioida myös koon mukaan: ihannetapauksessa mahdollisimman pieni, kuitenkin siten, etteivät hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden tuottaminen ja tarjoaminen vaarannu.

Olen markkinatalouden kannattaja, perinteisen poliittisen akselin mukaisesti jopa Kokoomuksen oikealla laidalla arvomaailmaltani. Tämä ei suinkaan tarkoita, että olisin ajamassa ns. pohjoismaista hyvinvointivaltiota alas, hyväksyn ja olen ehdottomasti sen kannattaja. Se mitä en hyväksy, on kaupunkien tai kuntien omistamien yritysten toiminta täysin terveillä markkinoilla, joissa kunnalla ei ole mitään lain velvoittamaa tehtävää hoidettava.

Esimerkki tästä on enemmistöomistaja Tampereen kaupungin tytäryhtiö Suomen Hopealinja Oy, joka nykyään omistaa ja pyörittää à la carte-ravintola Kattilaa Tampereen keskustassa. Arvostan kyseisen yrityksen työntekijöitä ja heidän ammattitaitoaan, liiketaloudelliselta näkökannalta on varmasti hyvä ratkaisu paitsi harjoittaa sisävesiristeilyjä ja ravintolaa Viikinsaaressa, harjoittaa myös laadukasta ravintolaliiketoimintaa Tampereen keskustassa. Mutta mielestäni tämänkaltaisen ravintolan pyörittäminen ei kuitenkaan kuulu kunnan tehtäviin ja omistajaohjauksen olisi tullut tämä selkeästi linjata. Tampereen keskustan ravintolakenttä on hyvin moninainen ja vilkas, ei siellä keskustan elävöittämisen nimissä ole tarpeen kaupungin omistamaa ravintolaa ylläpitää. Toisaalta taasen ravintolaliiketoiminta on erittäin kilpailtua, Suomen Hopealinja Oy osti ravintola Kattilan liiketoiminnan konkurssipesältä, edellisen omistajan kohdatessa ravintoalan tiukan kilpailutilanteen omakätisesti. Nyt ravintolan jatko on turvattu, omistajalta voi tarpeen niin vaatiessa pyytää lisää rahaa osakeannin muodossa. Tästä Suomen Hopealinja Oy:llä on hyvin kokemusta, yrityksen liiketoiminta on ollut hyvin haasteellista ja omistajien rahapussilla on osakeannin kautta oltu esimerkiksi 2020 (1,5 miljoonaa euroa), 2018 (1,0 miljoonaa euroa), 2016 (300 000 euroa), joskaan kaikilta osin omistajat eivät ole yhtiöön enää luottaneet ja siten osakeannissa merkinneet osakkeita täysimääräisesti. Etenkin koronan mukanaan tuomien haasteiden myötä moni ravintolayrittäjä varmasti haaveilee näin anteliaasta omistajasta, jonka leveät hartiat ja paksu lompakko vievät yli haastavien aikojen. Reilua tämä ei ole, vähenneistä asiakkaista kilpailee keskustassa useampi ravintola, mutta varmaa on, ettei ravintola Kattila ole ensimmäisenä pistämässä ovia kiinni.

Samankaltaista toimivilla markkinoilla harjoitettavaa liiketoimintaa on Tampereen kaupungilla myös muilla liiketoiminnan aloilla. Omakohtaisesti toimin isännöintialalla, jossa meillä samoista asiakkaista kilpailemassa on paitsi osuuskuntia, myös Tampereen ja Kangasalan kaupunkien kokonaan tai osittain omistamia isännöintitoimistoja. En ymmärrä miten Tampereen kaupungin tehtäviin tai tahtotilaan voi kuulua esimerkiksi isännöintipalveluiden tarjoaminen Valkeakoskella, vaikka se tapahtuisi osittain omistettujen tytäryhtiöiden kautta?

Olen omalta osaltani halukas taistelemaan tätä ajatusmallia vastaan, kaventaen julkisen sektorin kokoa, hyvinvointivaltion toimintaperiaatteita unohtamatta. Vaalimatka voi taas alkaa!