Keskustan kehittäminen ja maksuton joukkoliikenne


Kuntavaalien kuuma peruna suurimmissa kaupungeissa on toistuvasti ollut keskustan kehittäminen sekä maksuton joukkoliikenne. Näin myös Tampereella kuntavaalien 2021 kynnyksellä. Kuuluvatko autot keskustaan ja kuinka huolehditaan keskustan elinvoimaisuudesta, olisiko maksuton joukkoliikenne tähän ratkaisu? Tässä omia hajatelmia asiasta.

Itse liikun kilometreissä autolla ja joukkoliikenteen avulla eniten, mutta polkupyörä, kävely ja sähköpotkulaudat ovat liikkumismuotoina ajallisesti eniten käytössä. Kuten valtaosa meistä, olen siis useamman liikkumisvälineen käyttäjä ja valitsen aina sopivan liikkumismuodon tilanteen mukaan. Keskustan alueella en koe nykyisellään edes järkeväksi auton käyttöä, vaan muut liikkumisen vaihtoehdot ovat jo nykyisellään usein nopeampia. Etenkin keskustan kivijalkayrittäjät kokevat kaupungin hyvin usein sortavan yksityisautoilijoita, joita he kokevat merkittävän osan asiakkaistaan olevan, esimerkiksi hankalilla liikenneyhteyksillä ja riittämättömillä pysäköintipaikoilla. Ymmärrän hyvin tämän huolen, mutta en kuitenkaan ole samaa mieltä päätelmistä. Tehdyt tutkimukset puoltavat keskustan elinvoiman lisääntyvän nimenomaisesti ns. kävelykeskustoissa, eikä suinkaan yksityisautoilua tukemalla. Tampereella jo tehdyt ratkaisut, etenkin Hämeenkadun sulkeminen yksityisautoilulta, ovat olleet mielestäni juurikin se suunta, johon kasvavan kaupungin tulee turvautua keskustan elinvoimaisuuden turvaamiseksi. Olisin jopa valmis vähentämään maanpäällisiä parkkipaikkoja, paitsi suunnitellun mukaisesti Rongankadulta, myös esimerkiksi kesäkauden ajaksi Aleksanterinkadulta Hämeenkadun ja Verkatehtaankadun väliseltä katuosuudelta, tarjoten vapautuvaa katutilaa ravitsemusliikkeiden käyttöön.

Keskusta ei saa kokonaisuudessaan olla autoilusta vapaa vyöhyke, mutta myös yksityisautoilusta sekä maanpäällisestä pysäköinnistä vapaita alueita tulisi olla nykyistä enemmän. Tämä toki tarkoittaa liiketilojen käytön jo pitkään vallassa ollut murrosta: monien tavaroiden osalta kauppa on siirtynyt verkkoon, eikä kivijalan rooli enää ole yhtä merkittävä. En usko tulevaisuudessa vaatekauppoja löytyvän Hämeenkadulta, vaan ne löytyvät kauppakeskuksista ja verkosta. Tämä on luontainen kehitys jota vastaan Tampere ei kykene taistelemaan eikä se ole edes tarpeen. Vapautuvat liiketilat tuovat keskustaan toisenlaista elinvoimaa: palveluita, elämyksiä ja kokemuksia.

Ilmaista julkista joukkoliikennettä ehdotetaan tasaisesti ratkaisuksi yksityisautoilun vähentämiseksi. En itse kannata tätä ehdotusta, mielestäni argumentit sen puolesta eivät ole kestävällä pohjalla. Ilmainen joukkoliikenne tarkoittaisi käytännössä kunnan kollektiivisesti maksamaa joukkoliikenne, jolloin jokainen asukas osallistuu joukkoliikenteen kustannuksiin halusi sitä tai ei, riippumatta siitä käyttääkö joukkoliikenteen palveluita. Kyseessä olisi ennen kaikkea tulonsiirto niille henkilöille, jotka asuvat hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella, niiltä henkilöiltä, jotka asuvat heikkojen tai täysin puuttuvien joukkoliikenneyhteyksien varrella. Mielestäni tämä ei ole hyväksyttävää, haluan veronmaksajalle enemmän päätösvaltaa siitä, mihin hän rahansa kokee tarpeelliseksi käyttää.

Ilmainen joukkoliikenne kyllä lisää joukkoliikenteen käyttöä, mutta ei suinkaan yksityisautoilua vähentävästi. Tehtyjen tutkimusten mukaan ilmainen joukkoliikenne lisää etenkin lyhyiden, muutaman pysäkin välin pituisia matkoja, jotka ilman joukkoliikenteen ilmaisuutta tehtäisiin kävellen tai polkupyörällä. Joukkoliikenteen käyttö siis kasvaa, mutta samalla vähentäen luontaista liikkumista. Ei siis lainkaan toivottava kehitys.

Tampereen keskustassa on elinvoimaa, mutta on selvää että kaikkia nykyisiä liikkeitä ei ole enää tarjolla kymmenen vuoden kuluttua. Tämä on osa luontaista markkinataloutta: kannattavan liiketoiminnan muodot ja paikat muovautuvat ajan saatossa. Enää ei keskustasta ole mahdollista ostaa hevosta tai edes autoa, mutta uskon että elinvoimaa löytyy runsaasti myös nykyisellä palvelu- ja tuotetarjonnalla.