Miksi olen ehdolla?


Olin maanantaina pienen mutta riitaisan taloyhtiön yhtiökokouksessa ulkopuolisena yhtiökokouksen puheenjohtajana ja minut valittiin myös halllitusammattilaisen roolissa taloyhtiön hallitukseen. Pienessä taloyhtiössä on käynnissä peräti kaksi eri vahingonkorvausvaadetta, joista toinen jo käräjäoikeuden käsittelyssä, sekä yksi viranomaisten uhkasakko erääntymässä. Näiden riitojen lisäksi yhtiökokous päätti asuntokohtaisesti sadantuhannen euron peruskorjauksista. En ihmettele ettei taloyhtiöstä löydy kiinnostusta hallitukseen, tilanne on pahasti umpisolmussa.

Valitettavan usein riitely menee tasolle, jossa kyse ei enää ole asioiden viemisestä eteenpäin, vaan henkilökohtaisesta tarpeesta olla oikeassa. Tämä näkyy mielestäni myös Valkeakosken kaupunginvaltuustossa: riitelyä ja valituksia hallinto-oikeuteen on enemmän kuin avioeroja Kauniissa ja rohkeissa. Kaupungin työntekijät ovat päätökset huolellisesti valmistelleet yhdessä lautakuntien ja kaupunginhallituksen jäsenten kanssa, konsultoiden ulkopuolisia asiantuntijoita sekä esimerkiksi Suomen Kuntaliiton lakiasiantuntijoita. Mutta aina löytyy yksi tai kaksi henkilöä, joilla on mielestään paitsi parempi lakitietämys, myös suoranainen velvollisuus tehdä valitus asiasta tai tavasta jolla asia päätettiin.

Viisaampi antaa periksi, on vanha sananlasku. Useinhan näin käy myös taloyhtiön tai yhdistyksen toiminnassa: maltilliset ja järkevät, aktiiviset tekijät luovuttavat ja jättäytyvät pois toiminnasta, mutta ne hankalat riitapukarit jäävät jäljelle. Miksi äänestää kuntavaaleissa tai olla ehdolla? Koska vääryyttä kovaa huutavat saavat aina oman osansa äänistä, eikä järjen ääntä saa jättää käyttämättä.

En ole kiinnostunut siitä teatterista, jota kaupunginvaltuuston kokoukset ovat. Ymmärrän hyvin jos valtuutetut ovat puheenvuorojen aikana tutkineet puhelimiaan tai tablettejaan. Jokainen hallintoa ymmärtävä tietää, että lautakunnat ja hallitus valmistelevat asiat, valtuustossa tai eduskunnassa vain käydään näytelmä äänestäjiä varten. Minulla ei ole tarvetta konsensukseen, tarvetta olla oikeassa tai tarvetta vakuuttaa kaikki muut mielipiteeni oikeellisuudesta. Myönnän auliisti että olen usein väärässä ja olen valmis muuttamaan mielipidettäni käytettävissä olevien tietojen niin edellyttäessä. En päätä tunteella, vaan järjellä. Haluan ennen kaikkea saada tärkeäksi kokemiani asioita eteenpäin, en jäädä matkalla riitelemään.