Kielletyt aiheet


Oletan että jokaisella kansallisuudella, kansanryhmällä tai millä tahansa suuremmalla, jossain määrin homogeenisellä ihmisryhmällä on erittäin arkoja, jopa osin sokeita pisteitä, joista ei voida keskustella vapaasti tai ilman arvolatausta. Olisin itse odottanut että tällainen kipupiste ei enää Suomessa olisi kansalaissota, mutta olen huomannut taasen olevani väärässä.

Sain varmasti jo useamman henkilön takajaloilleen pelkällä sanavalinnalla, itse olen aina puhunut kansalaissodasta. Muistan kavahtaneeni vaistomaisesti muutama vuosi takaperin, kun eräs tuttavani käytti yksiselitteisesti sanaa punakapina. En minäkään siis osaa asiaan neutraalisti suhtautua.

Mutta jotain käsittämätöntä siinä on, jos joka vappu eräs tietty patsas töhritään alatyylisillä haukkumasanoilla. Tai jos kaupunki haluaa odotuttaa vielä muutaman vuosikymmenen kaavoittamista paikassa, jossa aikalaistietojen mukaan olisi teloitettujen joukkohauta. Pelätään että asian esille tulo nostaisi vain vanhat arvet pintaan.

Tällä viikolla nousi kohu Suomen Rahapajan ”Itsenäisyyden vuosikymmenet” -juhlarahasarjasta. Tai siis siitä yhdestä kolikosta, jossa on kuvattu kansalaissodan aikainen teloitus. Pesuveden mukana meni vain tässä tapauksessa paljon muutakin.

Kolikkosarjan tarkoitus oli kuvata Suomen itsenäisyyden 20 vuoden aikajaksoja esittämällä toisella puolen kolikkoa voitettuja vaikeuksia, ajatuksella ”tästäkin me selvisimme yhdessä”. Kolikon toisella puolen taasen esitetään ajanjakson merkittävä saavutus. Muissa kolikoissa oli kuvattuna esimerkiksi sotalapsien kohtalo, peltojen laittaminen pakettiin ja rakennemuutos.

Petteri Orpo kuvasi teloituskuvan kolikkoa ”mauttomaksi”, en ole huomannut lainkaan arvostelua sarjan muiden kolikoiden kuvituksista. Kuvitus on kieltämättä tunteita herättävä. Mutta toisaalta, miten eletyn todellisuuden kuvaaminen voi olla mautonta?

Miksi halusin tämän artikkelin kirjoittaa? Sarjan viimeisin kolikko kuvaa pakoilaiskriisin symboliksi nousutta lehtikuvaa, jossa rajavalvoja havannoi rantahiekkaan ajautunutta, Välimereen hukkunutta pientä lasta. Sarjan suunnittelijan, Ilkka Suppasen sanoin: ”Sellainen epäoikeudenmukaisuuden tunne on päällimmäinen tunne tänä päivänä – vasemmalta oikealle, rikkaalta köyhälle. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tämän päivän haaste.”

Eikö ole osaltaan mautonta, että me sallimme tämän epäoikeudenmukaisuuden? Tai se ettei pakolaiskriisin viattomana uhrina menehtyneen lapsen kuvituksella varustettu kolikko herätä keskustelua? Kansalaissodasta tulee pian 100 vuotta, pakolaiskriisi jatkuu edelleen. Ihmisten tälläkin hetkellä oleva hätä on vain niin helppo unohtaa.