Tunteet järjen äänenä?


Olen aina ollut valmis seisomaan edustamani aatesuunnan takana, on esimerkiksi helposti löydettävissä oleva tieto että olen uskonnoton ihminen ja poliittisesti oikeistolainen. Olisin varmasti päässyt helpommalla ja menestynyt yrittäjänä taloudellisesti paremmin jos olisin osannut pitää kynttilää vakan alla. Olen esimerkiksi ollut ehdolla hallitusvirkaan ja ennen päätöksentekoa kyseisessä hallituksessa istuva kirkkoherra soitti ja halusi varmistaa vain ja ainoastaan olenko tosiaankin tämä samainen henkilö, joka on uskonnoton. Asiaosaamista tai muuta substanssia hallitusvirkaan hän ei kokenut perustelluksi tiedustella.

Työni puolesta olen saanut myös jopa henkeeni kohdistuvia uhkauksia, puhumattakaan muista loukkauksista. Onpa näiden häntiä jopa oikeudessa asti käsitelty. Viimeisimpänä minun väitetään olevan päävastuussa erään asuinalueen huumeongelmasta. Vapise poliisi ja yhteiskuntarauha, tämän epävakauden olen saanut aikaan ilman yhtään omistamaani tai vuokraamaa asuntoa, ainoastaan toimimalla isännöitsijänä!

Hallitusammattilaisena minut pyydetään taloyhtiön toimintaan mukaan yleensä liian myöhään, kun tilanne on jo riitautunut peruuttamattomasti. Hyvin yleistä on, että taustalla on jo vähintäänkin yksi oikeusriita ja tilanne on ”kaikki muut vastaan yksi”. Enemmistön alle jäänyt henkilö toki kokee olevansa oikeassa ja se sorrettu osapuoli. Olen kehittänyt oivallisen keinon selvittää riitaosapuolten välillä sen, onko toinen tai kumpikaan osapuoli lainkaan järjellinen. Esitän vain yhden asiallisen kysymyksen: ”olisiko joku henkilö, jolle olisit valmis antamaan valtakirjan tämän asian hoitamiseksi sinun puolesta, ettei sinun enää tarvitse olla tässä riidassa osapuolena?”.  Ajattele tilanne omalle kohdallesi: olet vienyt autosi huoltoon ja huoltoliike on tehnyt virheen, jonka selvittely on aiheuttanut riitatilanteen sinun ja huoltoliikkeen välille. Kuka tahansa järkevä ihminen pystyisi sanomaan: ”kyllä, ystäväni Jussi tietää paljon autoista ja hänen arviointikykyynsä luotan. Hän voi hoitaa asian minun puolesta”. Valitettavan usein toinen riitaosapuoli ei tällaista henkilöä pysty nimeämään, koska kukaan muu ei hänen mielestään tajua, kaikki muut ovat täydellisen ammattitaidottomia ja vain hän on oikea henkilö ilman asianmukaista koulutusta tai aikaisempaa kokemusta esittämään parhaat argumentit kuinka esimerkiksi rakennustekninen tai lainopillinen asia tulisi hoitaa. 

Minulle esitettiin tällä viikolla taasen huonosti verhoiltu uhkaus: vähemmistöön jäänyt henkilö on valmis aloittamaan kunnianloukkaus- ja lokakampanjan, joka haittaisi minun elinkeinotoimintaa merkittävästi. Toki tämä on helposti nähtävissä viimeisenä oljenkortena, kun toinen osapuoli itsekin ymmärtää, ettei hänellä ole pohjaa argumenteilleen. Mutta eniten tämänkaltainen uhkaus saa surulliseksi, miten se toinen osapuoli jaksaa kantaa tämänkaltaista vihaa sisällään ja kohdistaa sitä ulkopuolelta otettuun kolmanteen osapuoleen? Eikö se oma elämä olisi merkittävästi parempilaatuista, kun ei vihaa ja negatiivisia asioita olisi tarpeen kantaa mukanaan? Vaikka olen uskonnoton, ymmärrän armon käsitteen ja myös itselleen tulisi olla armollinen.