Korona irtisanoi modernin yhteiskuntasopimuksen?


Kuva: Harri Säynevirta

”No man is an island”, sanonta joka kuvastaa ihmisen tarvetta saada ympärilleen yhteiskunta ollakseen paras versio itsestään, liitetään usein myös modernin yhteiskuntasopimuksen tarpeellisuuteen. Liberaalin näkemyksen mukaisesti julkisen sektorin tehtäväksi kuuluvat vain ja ainoastaan maanpuolustus, laillisuusvalvonta sekä pelastustoimi. Mutta nämä tarvitaan, koska kukaan meistä, tai mikään yritys, ei selviä ilman muita ja ympäröivää yhteiskuntaa. Moderni yhteiskuntasopimus, aina 1860-luvulla alkaneista virkamiesten eläketurvasta, on perustunut ajatukseen valtion roolina toimia vakuutusyhtiönä, varianssin turvaajana tilanteessa, jossa lopputulosten vaihtelua on suurta. Suomessa hyvinvointiyhteiskunta on rakentunut vieläkin pidemmälle, perustuslain myötä kunnat ja osin yksityinen sektori tuottavat perustuslakiin kirjatut hyvinvointipalvelut, valtion huolehtiessa tulonsiirroista.

Jälkiteollisessa yhteiskunnassa modernia yhteiskuntasopimusta murentaa suuresti yhteiskunnan ulkopuolelle jäävien lukumäärän kasvu. Jos enemmistö kokee vapaamatkustajien roolin kasvavan liian suureksi, vähenee heidän halukkuutensa ahkeroida tulontasauksen turvaamiseksi merkittävästi. Jokainen median esiin nostama uutinen 36-vuotiaasta omasta tahdostaan työttömästä itseään etsivästä henkilöstä nakertaa halua tehdä se yksi ylimääräinen ylityötunti 60 prosentin marginaaliverolla. Epäilys siitä, että aiheettomasti turvapaikkaa hakenut saa enemmän tukea kuin mitä vuosikymmenten työuran jälkeen sairaseläkkeelle joutunut asuntovelallinen saa, nakertaa luottamusta yhteiskunnan oikeudenmukaisuuteen.

Yrittäjät ovat jo vuosikymmeniä kokeneet olevansa yhteiskunnan silmissä jossain määrin hylkiöitä, joiden todellista arvoa ei ymmärretä. Kateus on suomalaisten perisynti, lottovoitolla saatu rikkaus hyväksytään, mutta pitkillä työpäivillä ja oman omaisuuden likoon laittamisella saatu hikipisaroiden muuttaminen menestykseksi on väärä tapa onnistua.

Suomalaisella yrittäjällä ei käytännössä ole työttömyysturvaa. Lähes aina yritystoiminnan käynnistäminen edellyttää pääomaa, jota yrittäjällä itsellään ei ole. Yritystoiminnan käynnistäminen siis edellyttää hyvin usein pankkilainaa. Pankki haluaa pitää rahoistaan kiinni, mistä johtuen yrittäjän oma usko yrityksen kannattavuuteen ei lainan vakuudeksi riitä, vaan yrittäjä joutuu antamaan vakuudeksi henkilökohtaisen takauksen, toisin sanoen vastaamaan viime kädessä koko henkilökohtaisella omaisuudellaan pankkilainasta. Ei riitä että oma asunto on vakuutena, tarpeen niin vaatiessa pankki ja ulosottomies vievät myös puhtaat kalsarit menneessään.

Yrittäjää eteenpäin vievä voima tulee sisältä: halu keksiä ja tehdä jotain uutta, halu palvella asiakkaita, halu kehittää yhteiskuntaa ja tarjota työpaikkoja muille. Jotta yrittäjä henkilökohtaisesti haluaa kantaa tästä riskin koko omaisuudellaan, tulee yhteiskunnan tarjota riittävä porkkana: yrittäjän normaalin työajan ylittäville tunneille ei riitä kiitokseksi pelkkä kehu, myös taloudellisesti yrittäjäriski pitää olla tuottoisimpi kuin pelkkä palkkatyö.

Otto Tolvanen, Aalto-yliopiston taloustieteen professori, totesi A-studion haastattelussa 10.3.2021 näkemyksensä koronatukien muodosta yrittäjille seuraavasti: ”Jos tuki on vastikkeellista, niin silloin yrittäjä ja omistaja joutuvat itse miettimään sitä, että uskovatko he toimintaansa niin paljon, että laittavat vähän omiakin ropoja, omaa omaisuuttaan likoon”. Tämä kommentti on annettu siis tilanteessa, jossa eduskunta on kieltänyt perustuslain mukaisen elinkeinovapauden harjoittamisen yrittäjiltä, tapahtuma-alan yrittäjillä tämä kielto oman alan töiden harjoittamiseksi on ollut jopa 50 viikkoa. Mistä professori kuvittelee, että tapahtuma-alan yrittäjä nämä omat rahat enää löytää? Onko käytettyjen kalsareiden kurssi noussut, tai antavatko elinsiirtolaboratoriot etumaksua?

Kestävyysvaje luo yhteiskunnan taloudelliselle pohjalla suuret haasteet. Tätä ei helpota nykyisen hallituksen esittämät modernia yhteiskuntasopimusta halventavat lausunnot:

”MTV Uutisten tietojen mukaan ministeri Kiuru on todennut sote-ministeriryhmälle, että jos tilannetta pidetään epäreiluna, voidaan ravintoloiden rajoituksia tiukentaa uudelleen tai jopa sulkea terassit.”

Elinkeinon harjoittamisen vapaus on yksi perustuslain takaamia vapauksia. Koronan myötä lainsäädäntö on tätä rajoittanut, eikä luonnollisesti ole hyvän tavan mukaista käyttää perustuslain antamien oikeuksien rajoittamista yleisen reiluuden saavuttamisen välineenä. Perustuslaki tulee kunnioittaa ja kuten myös perustuslakivaliokunta on todennut, perustuslain tuomia oikeuksia saa rajoittaa ainostaan suurta harkintaa käyttäen:

”Perustuslakivaliokunta korostaa, että ehdotetun sääntelyn voimassaolo on myös ajallisesti rajattava välttämättömään. Valtioneuvoston on seurattava tarkkaan sääntelyn voimassaolon välttämättömyyttä sekä soveltamisessa mahdollisesti havaittavia ongelmia ja ryhdyttävä toimenpiteisiin näiden ongelmien korjaamiseksi.”